05.12.2017

Sota meni, menikö myös mielenterveys? Sotalapsesta aikuiseksi.

Vanhemmuuden tehtävänä on suojella lasta, edistää lapsen parasta ja luoda edellytyksiä hänen hyvälle elämälleen. Vanhemmat vaikuttavat lapseen tunne- ja vuorovaikutussuhteissa vahvistaen tai vaimentaen lapsen perinnöllisiä ja synnynnäisiä valmiuksia sekä taipumuksia. Vanhemmuus ilmenee monissa arjen pikkupäätöksissä, joita tehdään lapsensa puolesta. Mitä puetaan päälle, mitä tänään syödään, minne mennään, kenen kanssa leikitään, minne rohkaistaan, miltä suojellaan, milloin levätään ja niin edelleen. Monet läheiset ihmiset, päivähoito, varhaiskasvatus, koulu ja vertaisryhmät myöhemmin täydentävät ja muokkaavat omalta osaltaan lapsen yksilöllistä kehitystä. Lapsuuden olosuhteet kokonaisuudessaan, niin myönteiset kuin haitallisetkin kokemukset, ohjelmoivat kehittyvää keskushermostoa ja pienen ihmisen mielen maailmaa. 

Jotkut vanhempien päätökset voivat muodostua lapsen elämän käännekohdiksi. Missä ja kenen kanssa asua, minne muuttaa, minkä harrastuksen piiriin ohjata, minkä koulun valita, missä porukoissa antaa lapsensa liikkua, mistä palkita, mitä kieltää tai jopa rangaista? Päätöksissään vanhempi on usein epävarma ja yksin myös oman temperamenttinsa, asenteidensa ja arvojensa kanssa. Vaikeissa päätöksissä tukeudutaan helposti enemmistön näkemyksiin ja mennään valtavirran mukana. Monet seuraavat asiantuntijoiden tai auktoriteettien suosituksia tai poliittista ohjausta.

Toisen maailmansodan puhjettua monet suomalaiset vanhemmat joutuivat kovan paikan eteen, miettimään, mikä on heidän lastensa kohtalo. Saisivatko lapset paremman turvan sodan ulkopuolelle jääneestä Ruotsista?  Kymmenettuhannet perheet lähettivät lapsensa sotavuosiksi Ruotsiin. Samalla toinen lapsi jäi kuitenkin syystä tai toisesta äidin luokse Suomeen. Päätökset jouduttiin tekemään suuren epävarmuuden vallitessa. Mitä sinä olisit tehnyt tai tekisit vastaavassa tilanteessa?

Suomalaisten sotalasten kohtaloa on nyt tutkittu pätevällä tavalla ja tulokset raportoitu aivan äskettäin psykiatrian ykkösjulkaisussa (”Association of the world war II Finnish evacuation of children with psychiatric hospitalization in the next generation ”. Santavirta & al.  JAMA Psychiatry Nov 29, 2017). Ruotsiin evakuoiduista lapsista tytöillä oli kaksinkertainen riski tulla hoidetuksi myöhemmin aikuisena vakavan mielialahäiriön eli pääosin masennuksen vuoksi psykiatrisessa sairaalassa kotimaahan jääneeseen sisareen verrattuna. Poikien osalta kohonnutta sairastumisriskiä ei todettu. Tarina ei kuitenkaan lopu tähän.

Kun tutkittiin myös sotalasten omien lasten mielenterveyttä, havaittiin että heilläkin, mutta vain taas tytöillä, oli huomattavasti kohonnut riski tulla hoidetuksi mielialahäiriön vuoksi. Nyt riski nousi viisinkertaiseksi heidän serkkuihinsa eli kotimaahan jääneen sisaren lapsiin verrattuna. Sukupolven yli siirtynyttä riskiä ei todettu poikien jälkeläisillä.

Tutkimus herättää monia lisäkysymyksiä. Valitettavasti tutkimusasetelma ei kuitenkaan kykene vastaamaan niihin. Valikoituivatko lapset sotalapsiksi sattumanvaraisesti? Voisiko tyttöjen myöhempi masennustaipumus selittyä osaksi jostakin eroa edeltävästä syystä johtuen? Oliko ero kodista ja vanhemmista traumatisoiva tapahtuma? Oliko lapsen ikä- ja kehitysvaiheella merkitystä sairastumisriskiin? Miten olosuhteet Ruotsissa vaikuttivat myöhempään kehitykseen? Vaikuttiko uusi ero ruotsalaisista kasvatusvanhemmista ja paluu Suomeen lapsen mieleen haitallisesti? Oliko lapsuudenkotiin palaaminen normaalin kehityksen kannalta vaikeaa kielen, muuttuneen sisarusaseman, vanhempien suhtautumisen tai lapsen omien mielikuvien ja tulkintojen vuoksi? Monia kysymyksiä voidaan nyt kysyä, mutta oliko näiden pohtimiseen mahdollisuutta aikoinaan ennen päätöksentekoa?

Erityisen mielenkiintoinen kysymys liittyy sukupuoleen. Miksi tytöt altistuivat vakaville mielialahäiriöille, mutta pojat eivät? Kärsivätkö pojatkin, mutta tavalla, johon tutkimus ei ole vielä vastannut. Voisiko pojilla olla enemmän käyttäytymiseen ja sopeutumiseen liittyvää oirehtimista tai myöhempää päihteiden käyttöä, jota nyt ei ole vielä selvitetty?

Sota on mennyt, mutta sen vaikutukset elävät vielä monin tavoin kansakunnan muistissa ja hyvinvoinnissa. Ääriolosuhteet ja voimakas stressi korostavat yksilöiden välisiä eroja sopeutumisessa tavalla, jotka eivät ilmene normaalissa arjessa. Tosielämän koettelemukset synnyttävät luonnollisen koeasetelman, evoluutiotestin, jossa voidaan nähdä sekä haittoja että hyötyjä.

Arki on edelleen monelle lapselle lähes sodan kaltaista todellisuutta, pahimmillaan pelkoa, avuttomuutta, eroja ja menetyksiä. Joillekin käy huonosti, useimmat selviytyvät ihan hyvin. Näin on käynyt aina ennenkin. Sattumalla on usein sormensa pelissä. Tänään tehdään taas valintoja, joista monet vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen. Aikuisuus syntyy kyvystä oppia kokemuksista. Suomella on ollut kansakuntana sata vuotta aikaa oppia kansalaistensa kokemuksista.

 

Jouko Lönnqvist

Psykiatrian Tutkimussäätiö, hallituksen puheenjohtaja

Psykiatrian emeritusprofessori, Helsingin yliopisto

Ajankohtaista

15.12.2017
Psykiatrian Tutkimussäätiön apurahojen hakuaika lähestyy
Lue Lisää →

01.12.2017
Lahjoita Mielenterveyden tueksi!
Lue Lisää →

23.10.2017
Tänään Eduskunnan kansalaisinfossa Prof. Jouko Lönnqvist: Itsemurhien ehkäisy vuonna 1987 ja 2017
Lue Lisää →

20.10.2017
Psychiatria Fennica 2017 ilmestynyt
Lue Lisää →

06.10.2017
Psychiatria Fennica verkkojulkaisuksi
Lue Lisää →

09.08.2017
Psykiatrian Tutkimussäätiön Mielenterveyspalkinto Matti Kaivosojalle
Lue Lisää →

11.06.2017
Hieno ilta Andorrassa 8.6.2017!
Lue Lisää →

29.03.2017
Tervetuloa Psykiatria Taiteessa -tapahtumaan 8.6.2017
Lue Lisää →

16.03.2017
Psykiatrian Tutkimussäätiö jakoi apurahoja
Lue Lisää →

13.03.2017
In memoriam: Kari Pylkkänen 28.6.1944 - 4.2.2017
Lue Lisää →

15.12.2016
Psykiatrian Tutkimussäätiön apurahojen hakuaika lähestyy
Lue Lisää →

25.09.2015
Säätiö ottaa kantaa mediassa mielenterveyden huomioimiseksi työelämän uudistuksissa
Lue Lisää →

Blogi

05.12.2017
Jouko Lönnqvist: Sota meni, menikö myös mielenterveys? Sotalapsesta aikuiseksi.
Lue Lisää →

23.09.2016
Kaisla Joutsenniemi: Turvapaikanhakijat ja resilienssi
Lue Lisää →

26.07.2016
Kari Pylkkänen: Mielen ja ruumiin terveydenhuollon lainsäädäntö tulisi yhdentää Sotessa
Lue Lisää →

11.07.2016
Kari Pylkkänen: Mielenterveys - terveydenhuollon suurin ja kallein haaste
Lue Lisää →

17.06.2016
Sami Pirkola: Ymmärrystä ja hyvinvointia rekistereistä
Lue Lisää →

01.06.2016
Kari Pylkkänen: Psykoterapian kriisi - lyhyt vai pitkä kaava?
Lue Lisää →

01.03.2016
Kelan etäkuntoutus voi parantaa psykoterapian saatavuutta
Lue Lisää →

23.07.2015
Työelämän aktivointitoimenpiteisiin panostettava
Lue Lisää →

02.06.2015
Hallitusohjelman vaikutukset lasten eriarvoistumiseen
Lue Lisää →

18.05.2015
Alkoholiongelmien hoito ehkäisee rikollisuutta
Lue Lisää →

07.05.2015
Mielenterveysongelmien ennaltaehkäisy opiskelijoilla
Lue Lisää →

04.05.2015
Lasten ja nuorten itsemurhat: muutoksia kuolleisuudessa ja tekotavoissa
Lue Lisää →

17.02.2013
Nuoruus ja mielenterveys
Lue Lisää →

07.01.2013
Itsemurhien ehkäisyyn uusin keinoin
Lue Lisää →