04.05.2015

Lasten ja nuorten itsemurhat: muutoksia kuolleisuudessa ja tekotavoissa

 

Suomi, vuosi 1990. Kolmekymmentä alle 18-vuotiaan itsemurhaa: kaksikymmentäkahdeksan poikaa, kaksi tyttöä.

Suomi, vuosi 2013. Kuusitoista alle 18-vuotiaan itsemurhaa: yhdeksän poikaa, seitsemän tyttöä.

Suomalaisten itsemurhakuolleisuus (itsemurhaan kuolleiden määrä 100 000 asukasta kohti) oli huipussaan 1990-luvun taitteessa. Tämä näkyi myös kaikkein nuorimpien ikäryhmässä. Alaikäisten eli alle 18-vuotiaiden poikien itsemurhakuolleisuus oli 10/100 000, mikä on samaa tasoa tai jopa korkeampi kuin aikuisten naisten itsemurhakuolleisuus nykyisin. Alaikäisten tyttöjen itsemurhakuolleisuus oli tuolloin 1/100 000 eli huomattavasti matalampi kuin poikien. Itsemurhakuolleisuuden ero sukupuolten välillä oli suuri, lähes kymmenkertainen.

1990-luvun alusta lähtien alaikäisten poikien itsemurhat alkoivat vähentyä. Sama myönteinen kehitys nähtiin myös aikuisväestössä, sekä miehillä että naisilla. Alaikäisten tyttöjen itsemurhat sen sijaan kääntyivät nousuun. Reilun kahden vuosikymmenen aikana poikien itsemurhakuolleisuus on puolittunut, mutta tyttöjen itsemurhakuolleisuus kasvanut 2,5-kertaiseksi. Edelleen poikien itsemurhia on enemmän kuin tyttöjen, mutta ero on merkittävästi kaventunut 1990-luvun alun tilanteeseen verrattuna.

Myös itsemurhien tekotavoissa on tapahtunut muutoksia. Itsemurhatutkimuksen piirissä itsemurhamenetelmät jaetaan usein kahteen ryhmään, väkivaltaisiin ja ei-väkivaltaisiin. Ei-väkivaltaisia tekotapoja ovat myrkyttäytyminen (kaasuilla tai lääkkeillä) ja väkivaltaisia kaikki muut tekotavat, kuten hirttäytyminen, ampuminen, korkealta hyppääminen ja liikenneitsemurhat. Alaikäisillä pojilla ei-väkivaltaisten tekotapojen osuus on pysynyt tasaisesti noin 5 %:ssa. Tytöillä ei-väkivaltaisia itsemurhia oli 1990-luvun taitteessa yli neljännes, nykyisin noin kymmenesosa. Tyttöjen itsemurhat ovat siis väkivaltaistuneet ja tässäkin suhteessa ero sukupuolten välillä on kaventunut.

Kun katsotaan yksittäisiä itsemurhamenetelmiä, puolet poikien itsemurhista on aiemmin ollut ampumisia, mutta viimeisten vajaan kymmenen vuoden aikana junan alle jättäytyminen on noussut yleisimmäksi itsemurhan tekotavaksi. Tytöillä yleisin tekotapa oli ennen 1990-lukua myrkyttäytyminen, sittemmin hirttäytyminen ja viime vuosina, kuten pojillakin, junan alle jättäytyminen.

Mistä edellä kuvatut muutokset johtuvat? Pitkästä historiastaan huolimatta itsemurhatutkimus ei pysty vastaamaan tähän kysymykseen yksiselitteisesti. Suomessa koko väestössä tapahtuneen itsemurhakuolleisuuden laskun on ajateltu liittyvän muun muassa mielenterveyshäiriöiden parempaan tunnistamiseen ja hoitoon, yleisen ilmapiirin muuttumiseen aiempaa avoimemmaksi sekä yhteydenpidon ja avun saamisen helpottumiseen kännyköiden ja netin myötä. Myös alaikäisten poikien itsemurhien vähenemisen voisi ajatella viestivän siitä, että yhteiskunnassamme on tapahtunut muutoksia myönteiseen suuntaan. Toisaalta tyttöjen itsemurhakuolleisuuden kasvu on huolestuttavaa. Tytöillä nimenomaan väkivaltaiset itsemurhat ovat lisääntyneet. Tiedetään, että tyttöjen itsemurhayritykset (itseä vahingoittavat teot, jotka eivät johda kuolemaan) ovat suhteellisen yleisiä. Suurin osa itsemurhayrityksistä on lääkemyrkytyksiä, jotka onneksi harvoin ovat tappavia. Jos itsemurhayrityksissä käytetyt tekotavat ovat aiempaa useammin väkivaltaisia, kuoleman riski on suurempi ja itsemurhayritykset myös päättyvät kuolemaan aiempaa useammin. Nuorten naisten itsemurhien väkivaltaistuminen on havaittu monessa muussakin Euroopan maassa. On esitetty, että yhtenä taustatekijänä olisi sukupuoliroolien samankaltaistuminen.

Junan alle jättäytyminen on viime vuosikymmenen aikana noussut sekä tyttöjen että poikien yleisimmäksi itsemurhan tekotavaksi Suomessa. Tämän ilmiön syitä ja taustoja ei tiedetä, eikä niitä ole toistaiseksi tutkittu. Itsemurhien ennaltaehkäisyn kannalta aihe olisi tärkeä uuden tutkimuksen kohde.

Itsemurha on aina inhimillinen tragedia, mutta erityisen järkyttävä tapahtuma se on silloin, kun uhri on vasta elämänsä alussa ollut lapsi tai nuori. Itsemurha aiheuttaa myös lähipiirissä – perhe, ystävät, koulukaverit, opettajat ja muut lapsen tai nuoren tunteneet – runsaasti psyykkistä kuormaa ja monenlaisia seurannaisvaikutuksia. Itsemurhan taustatekijät ovat yksilöllisiä, mutta lähes poikkeuksetta yhteinen nimittäjä on ongelmien kasautuminen monelle elämän osa-alueelle. Keskeisiä nuorten itsemurhien riskitekijöitä ovat mielenterveyden häiriöt, päihteiden käyttö ja aiemmat itsemurhayritykset. Itsemurhien ehkäisykeinoja ovat esimerkiksi mielenterveyshäiriöiden hyvä hoito, vastuullinen itsemurhien uutisointi mediassa ja itsemurhamenetelmien saatavuuden rajoittaminen. On kuitenkin tärkeää muistaa, että jokapäiväisessä elämässä jokainen meistä voi omalta osaltaan osallistua itsemurhien ehkäisyyn välittämällä lähimmäisistään. Olisi tärkeää, että jokaisella olisi joku, jolle kertoa huolistaan ja murheistaan. Voisitko sinä olla jollekulle sellainen joku?

 

Anniina Lahti

LT, tutkijalääkäri

Oulun yliopisto

Ajankohtaista

09.08.2017
Psykiatrian Tutkimussäätiön Mielenterveyspalkinto Matti Kaivosojalle
Lue Lisää →

11.06.2017
Hieno ilta Andorrassa 8.6.2017!
Lue Lisää →

29.03.2017
Tervetuloa Psykiatria Taiteessa -tapahtumaan 8.6.2017
Lue Lisää →

16.03.2017
Psykiatrian Tutkimussäätiö jakoi apurahoja
Lue Lisää →

13.03.2017
In memoriam: Kari Pylkkänen 28.6.1944 - 4.2.2017
Lue Lisää →

19.10.2016
Psychiatria Fennica 2016 ilmestynyt
Lue Lisää →

18.03.2016
Säätiö jakoi apurahaa tutkijoille
Lue Lisää →

25.09.2015
Säätiö ottaa kantaa mediassa mielenterveyden huomioimiseksi työelämän uudistuksissa
Lue Lisää →

23.07.2015
Vuoden teemana Työ ja mielenterveys
Lue Lisää →

Blogi

23.09.2016
Kaisla Joutsenniemi: Turvapaikanhakijat ja resilienssi
Lue Lisää →

26.07.2016
Kari Pylkkänen: Mielen ja ruumiin terveydenhuollon lainsäädäntö tulisi yhdentää Sotessa
Lue Lisää →

11.07.2016
Kari Pylkkänen: Mielenterveys - terveydenhuollon suurin ja kallein haaste
Lue Lisää →

17.06.2016
Sami Pirkola: Ymmärrystä ja hyvinvointia rekistereistä
Lue Lisää →

01.06.2016
Kari Pylkkänen: Psykoterapian kriisi - lyhyt vai pitkä kaava?
Lue Lisää →

01.03.2016
Kelan etäkuntoutus voi parantaa psykoterapian saatavuutta
Lue Lisää →

23.07.2015
Työelämän aktivointitoimenpiteisiin panostettava
Lue Lisää →

02.06.2015
Hallitusohjelman vaikutukset lasten eriarvoistumiseen
Lue Lisää →

18.05.2015
Alkoholiongelmien hoito ehkäisee rikollisuutta
Lue Lisää →

07.05.2015
Mielenterveysongelmien ennaltaehkäisy opiskelijoilla
Lue Lisää →

04.05.2015
Lasten ja nuorten itsemurhat: muutoksia kuolleisuudessa ja tekotavoissa
Lue Lisää →

17.02.2013
Nuoruus ja mielenterveys
Lue Lisää →

07.01.2013
Itsemurhien ehkäisyyn uusin keinoin
Lue Lisää →