Apurahat ja palkinnot

Psykiatrian tutkimuksen avulla saamme luotettavaa tietoa siitä, millaisia psykiatriset vaikeudet ovat ja miten niitä tulisi ennaltaehkäistä ja hoitaa. Mielenterveyden tutkimuksen myötä löydetään hoitoja myös sellaisille häiriöille, joita aiemmin ei ole osattu hoitaa. Esimerkiksi psykiatrisista sairaalapotilaista arviolta 20% saattaa kärsiä epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Ennen 90-lukua ei tunnettu toimivia hoitomenetelmiä. Tutkimuksen myötä on kehitetty toimivia psykoterapian muotoja ja nyt epävakauden hoitoon koulutetut yksiköt leviävät pitkin Suomen erikoissairaanhoitoa. Psykiatrian Tutkimussäätiö tukee psykiatrista tutkimusta jakamalla alan tutkijoille apurahoja tutkimuksensa suorittamiseksi.

Psykiatrian Tutkimussäätiön tutkimusapurahat jaetaan kerran vuodessa. Hakuaika on vuosittain 1. - 31. tammikuuta. Apurahat myönnetään etupäässä nuorille väitöskirjaa tekeville psykiatrian alan tutkijoille ja ne ovat suuruudeltaan muutamia tuhansia euroja. Psykiatrian Tutkimussäätiö ei myönnä matka-apurahoja. Lisätietoja saa säätiöstä.

Säätiö jakaa joka viides vuosi Kalle Achté -palkinnon tunnustuksena ansioituneelle suomalaiselle psykiatrille. Palkinnolla säätiö pyrkii kiinnittämään julkista huomiota mielenterveyden ongelmiin ja niiden hoitoon. Palkinnon saajat ovat monipuolisesti ansioituneita psykiatrian ja mielenterveyden edistäjiä. Vuonna 2018 palkinto annettiin tutkimusprofessori Jaana Suvisaarelle. Aikaisemmat Kalle Achté -palkinnon saajat ovat professori Erik Anttinen, professori Yrjö O. Alanen, professori Veikko Aalberg, emeritusprofessori Johannes Lehtonen ja professori Pekka Tienari.

Lisäksi vuodesta 2016 on jaettu vuosittain palkintoa, joka kantaa nimeä Psykiatrian Tutkimussäätiön Mielenterveyspalkinto. Palkinto on säätiön hallituksen päätökseen perustuva julkinen huomionosoitus merkittävästä panoksesta ja toiminnasta suomalaisen mielenterveystyön edistämisessä. Palkittava toiminta ja henkilö valitaan Suomesta väestön mielenterveyteen eri tavoin vaikuttavien toimijoiden keskuudesta, ja sillä pyritään kohdistamaan perusteltua huomiota sellaisiin aktiivisiin vaikuttajiin, jotka tavallisesti jäävät kliinisen ja häiriökeskeisen tutkimuksen huomioinnin ulkopuolelle. Palkinto jaetaan vuosittain HUSin ja HY:n Psykiatrian päivässä tai hallituksen niin erikseen päättäessä muunakin ajankohtana. Palkinnonsaajalle luovutetaan säätiön Lapinlahti-mitali. Vuonna 2016 palkinto myönnettiin LT Pekka Mustoselle ja vuonna 2017 LT Matti Kaivosojalle.

 

Vuoden 2018 apurahojen saajat

 

Tino Karolaakso PsM, Tampere.

Hoidon järjestämisen ratkaisut - alueelliset erot mielenterveyseläköitymisessä ja -hoidon kohdentumisessa Suomessa (väitöskirjatyö).

1. Miksi ryhdyin tekemään psykiatrista tutkimusta?

Olen työskennellyt kliinisenä psykologina erikoissairaanhoidon avopuolen aikuispsykiatriassa ja kyseisen ”ruohonjuuritason” työn kautta kiinnostuin psykiatrisen hoidon järjestämisestä ja sen kehittämisestä paikallisilla ja valtakunnallisella tasolla. Hoidon järjestämisen ratkaisut määrittävät merkittävästi sen, millainen potilaan hoitopolusta muotoutuu ja saako hän oikea-aikaisesti tehokasta ja hänelle sopivaa hoitoa ja palveluita.

 2. Tutkimukseni aihe

Tutkin mielenterveyseläköitymisen ja psykiatrisen hoidon järjestämisen mallien yhteyttä eri Suomen sairaanhoitopiireissä. Tavoitteenani on selvittää eri alueiden keskinäistä vaihtelua tunnetuissa syrjäytymiseen ja eläköitymiseen altistavissa riskitekijöissä sekä pyrkiä tunnistamaan hoitojärjestelmän rakenteen vaikutuksia niihin. Väitöskirjatutkimukseni on osa ”RETIRE – Eläköitymisen polut: mielenterveysperusteiseen työkyvyttömyyteen vaikuttavat tekijät rekisteri- ja järjestelmätiedon valossa” -tutkimushanketta, joka kerää kattavat tiedot mielenterveysperusteisesti kuntoutustuelle ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneistä henkilöistä sekä hyödyntää aiemman REFINEMENT-hankkeen aineistoa mielenterveyshoidon palvelujärjestelmistä ja niiden resursseista sairaanhoitopiireissä.

 3. Miksi aiheeseeni liittyvällä tutkimuksella on merkitystä?

Vuodesta 2000 eteenpäin Suomessa mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden osuus myönnetyissä työkyvyttömyyseläkkeissä on ollut suurin kaikista sairausryhmistä. Vuonna 2016 kyseinen osuus oli Eläketurvakeskuksen mukaan 42 %. Mielenterveystyön resurssipainotteinen tutkimustieto Suomessa ja maailmalla on yhä kuitenkin suhteellisen vähäistä, jonka vuoksi aiheen tutkimuksella on mahdollisuus merkittävän tieteellisen, yhteiskunnallisen ja ekonomisen lisäarvon tuottamiseen. Osana RETIRE-projektia väitöskirjatyöni tarjoaa myös valtakunnallisella tasolla lisätietoa julkisen terveydenhuollon ja mielenterveystyön poliittisten linjausten tekemiseen.

 

Marja Koskuvi FM, Kuopio.

Skitsofrenian mallintaminen indusoiduista pluripotenteista kantasoluista johdetuista astrosyyteistä (väitöskirjatyö). 

1. Miksi ryhdyin tekemään psykiatrista tutkimusta?

Kiinnostuin opiskellessani biotieteitä nk. iPS-solujen (indusoitujen pluripotenttien kantasolujen) käyttömahdollisuuksista; potilaiden ihonäytteiden solut uudelleenohjelmoiminen kantasoluiksi ja erilaistaminen halutuiksi solutyypeiksi tuntui tuovan rajattomat mahdollisuudet tutkia kenen tahansa solujen toimintaa ja potilaiden sairauksien mekanismeja. Opinnäytetyöni tein vielä Alzheimerin tautiin liittyen, mutta väitöskirjani aiheeksi valikoitui skitsofrenia. Skitsofreniasta ei tuolloin ollut vielä paljon iPS-tutkimusta tehty ja sairauden tautimekanismi on vieläkin hämärän peitossa, joten tartuin haasteeseen.  

2. Tutkimukseni aihe

Kehitän skitsofrenian potilaiden aivojen solumallia skitsofrenian suhteen diskordanttien identtisten kaksosten iPS-soluista johdetuilla astrosyyteillä. Hypoteesimme mukaan hermosolut eivät ole ensisijainen aivojen solutyyppi, jonka toiminta on häiriintynyt, vaan vaste astrosyyttien toimintahäiriölle, joita onkin suurin osa aivojen soluista. Tautimekanismien selvittämisen lisäksi sovellamme tautimalliamme lääkkeiden testaamiseen potilaittemme soluilla.  

3. Miksi aiheeseen liittyvällä tutkimuksella on merkitystä?

10-15 % skitsofrenian potilaista reagoi huonosti nykyiseen lääkehoitoon. Lisäksi hyödyllisen lääkityksen löytyminen voi kestää jopa 5-10 vuotta. Potilaiden hoidon parantamiseksi meidän tarvitsee tuntea taudin patologia ja kehittää sitä ilmentäviä malleja korvaamaan muutenkin sairautta yksiulotteisesti ilmentäviä eläinmalleja. Solumallien avulla pystytään havainnoimaan solumuutokset ja vasteet lääkeaineille. Tulevaisuudessa kenties potilaiden soluja pystytään testaamaan sadoilla eri lääkeaineyhdisteillä takaamalla potilaille parhain mahdollinen hoito

 

Teemu Mäntylä PsM, Helsinki.

Todellisuudentajun häiriintyminen, sairaudentunnottomuus ja itsehavainnointi ensipsykoosista kärsivillä potilailla - aivojen toiminnallinen kuvantamistutkimus (väitöskirjatyö).

1. Miksi ryhdyin tekemään psykiatrista tutkimusta?

Inhimilliset kokemukset ja niiden ilmentyminen aivoissa ovat kiehtoneet minua jo pidemmän aikaa. Psykiatriassa tutkitaan usein psyykkisiä ilmiöitä, jotka joiltain osin poikkeavat enemmistön kokemuksista. Niiden tutkiminen on arvokasta ja keskeistä inhimillisen kärsimyksen vähentämiseksi. Itselläni on aina ollut lisäksi motiivina pohtia, miten psykiatrisiin häiriöihin liitetyt aivojen toiminnallisten tilojen poikkeavuudet valaisevat uudella tavalla sitä, miten aivot ylipäätään kaikilla ihmisillä toimivat.

2. Tutkimukseni aihe

Tutkin psykoosisairauksiin liitetyn sairaudentunnottomuuden yhteyksiä aivojen toimintaan toiminnallisen magneettikuvauksen (fMRI) ja erilaisten kliinisten sairaudentuntomittareiden avulla ensipsykoosipotilailla. Erityisesti tutkin, miten omaan psykoosiin liitettyjen sairaudentuntoväittämien pohdinta suhteutuu muuhun metakognitiiviseen ja itseen liittyvien väittämien prosessointiin aivoissa.

3. Miksi aiheeseeni liittyvällä tutkimuksella on merkitystä? 

Suuren osan psykoosisairauksista kärsivistä ihmisistä arvioidaan olevan jossain vaiheessa sairauttaan sairaudentunnottomia. Sairaudentunto on psykoosisairauksissa merkittävä hoitomyöntyvyyden, sairauden kulun sekä sosiaalisen ja muun toimintakyvyn ennustaja. Sairaudentunto on myös keskeinen psykoottisen kokemuksen määrittäjä: sitä vakavammaksi psykoottinen oire usein arvioidaan mitä vähemmän potilaalla liittyy kyseiseen harhaluuloon tai harha-aistimukseen sairaudentuntoa. Täten sairaudentunnon tutkiminen saattaa paljastaa jotain olennaista psykoosisairauksiin liittyvistä aivojen toiminnallisista muutoksista.

 

Sanna Pallaskorpi LL, Psykiatrian erikoislääkäri, Helsinki.

Jorvi Bipolar Study: Kaksisuuntaisen mielialahäiriön ennuste 5-vuotisseurannassa (väitöskirjatyö). 

1. Miksi ryhdyin tekemään psykiatrista tutkimusta?

Päädyin tutkimuksen pariin, koska halusin laajentaa osaamistani psykiatriassa, ja hyvin vahvasti kliiniseen työhön alun perin orientoituneena ehkä myös haastaa itseni ammatillisesti. Sain aikanaan tehdä syventävät opintoni kiehtovasta psykiatrisesta aiheesta, ja kun myöhemmin tarjoutui mahdollisuus väitöskirjan tekoon hyvässä ohjauksessa ja mielenkiintoisessa tutkimusprojektissa, päätin lähteä mukaan. 

2. Tutkimukseni aihe

Tutkin kaksisuuntaisen mielialahäiriön pitkäaikaisennustetta kohorttitutkimuksessa (Jorvi Bipolar Study), jossa on seurattu kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavaa potilasjoukkoa viiden vuoden ajan. Tutkimme mm. sairausjaksoista toipumista, niiden uusiutumista, itsemurhayrityksiä ja näitä ennustavia tekijöitä. Tutkimme myös, miten dominoiva polariteetti vaikuttaa mm. itsemurhayritysten määrään sekä aikaan sairaana seurannassa. Pyrimme myös löytämään kliinisesti relevantteja tapoja luokitella potilaiden huomattavastikin toisistaan eriäviä sairaudenkulkuja, joiden eroja jako tyyppi I ja tyyppi II häiriöön ei välttämättä parhaiten tavoita. 

3. Miksi aiheeseeni liittyvällä tutkimuksella on merkitystä?

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on vakava mielenterveyden häiriö, jonka toistuvat sairausjaksot aiheuttavat potilaille ja heidän läheisilleen huomattavaa, usein elämänaikaista haittaa ja kärsimystä. Sairaudella on myös kansanterveydellistä merkitystä mm. siihen liittyvän merkittävän itsemurha- ja työkyvyttömyysriskin vuoksi. Hoidolla voidaan vaikuttaa ennusteeseen ja toivon, että tutkimuksestamme kertyvää tietoa voitaisiin hyödyntää kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivien potilaiden hoidon kehittämisessä.

 

Essi Rissanen LL, KM, Helsinki.

Koeputkihedelmöityishoidoista syntyneiden lasten psykiatrinen sairastuvuus (väitöskirjatyö).

1. Miksi ryhdyin tekemään psykiatrista tutkimusta?

Tutkimusaiheeni yhdistää kaksi keskeistä mielenkiinnon kohdettani eli lasten ja nuorten psyykkisen hyvinvoinnin ja raskausajan. Tein lääketieteen opintoihin kuuluvan syventävän tutkielman koeputkihedelmöityshoidoista, mikä oli onnistunut ja innoittava tutkimuskokemus. Kun sain mahdollisuuden lähteä tekemään väitöskirjaan tähtäävää tutkimusta aiheesta, joka sopi omiin mielenkiinnon kohteisiini täydellisesti, en miettinyt hetkeäkään. Psykiatrisessa tutkimuksessa minua kiehtoo asioiden, ilmiöiden ja tutkimustulosten humaani luonne sekä yhteys jokapäiväiseen elämään ja arjen perusilmiöihin.  Aikaisemmalta koulutukseltani olen kasvatustieteen maisteri ja erityisopettaja, mikä selittänee osin mielenkiintoa tutkia arkipäiväisiä ja "kansantajuisia" ilmiöitä sekä lasten ja nuorten terveyttä.

2. Tutkimukseni aihe

Tutkin koeputkihedelmöityshoidoista syntyneiden lasten lapsuuden- ja nuoruudenaikaista psykiatrista sairastavuutta. Vertaan tutkimuksessani koeputkihedelmöityshoidoista ja spontaanialkuisista raskauksista syntyneiden lasten todennäköisyyttä saada psykiatrisia diagnooseja sekä terveyspalveluiden käyttöä psykiatrisiin häiriöihin liittyen. Käytössä on sekä suomalainen aineisto, joka on koottu THL:n rekistereistä, että laajempi pohjoismainen aineisto, jossa Suomen lisäksi ovat mukana Ruotsi, Tanska ja Norja.

3. Miksi aiheeseeni liittyvällä tutkimuksella on merkitystä?

Sekä lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon tarve että hedelmöityshoidot ovat viime vuosina lisääntyneet, mikä selittynee osin yhteiskunnallisilla muutoksilla ja niiden vaikutuksilla lasten, nuorten ja nuorten aikuisten elämään. Hedelmöityshoidoista syntyneiden lasten terveyttä on toistaiseksi tutkittu kattavasti vain somaattisen terveyden osalta, ja aikasempaa tutkimustietoa näiden lasten myöhemmästä psykiatrisesta sairastavuudesta on vähän. Tietoa kuitenkin tarvitaan hoidossa olevien parien sekä hedelmöityshoitoja antavien lääkäreiden hoitopäätösten tueksi. Tutkimukseni antaa tärkeää tietoa siitä, mihin resursseja ja psykologista tukea tulisi mahdollisesti suunnata hedelmöityshoidoista syntyneiden lasten ja heidän perheiden kohdalla. 

 

 

 

 

Ajankohtaista

10.09.2018
Koskettavia tunnelmia, kohtaamisia ja puheenvuoroja Säätiön juhlaseminaarista 6.9.2018
Lue Lisää →

06.09.2018
Tutkimusprofessori Jaana Suvisaarelle Psykiatrian Tutkimussäätiön Kalle Achté-tunnustuspalkinto
Lue Lisää →

03.08.2018
Kalle Achté -palkinnon 2018 saajan julkistamistilaisuus 6.9.2018
Lue Lisää →

15.03.2018
Psykiatrian Tutkimussäätiö jakoi apurahoja
Lue Lisää →

29.01.2018
Psychiatria Fennica, Supplementum 1, 2018 on ilmestynyt
Lue Lisää →

12.01.2018
Psykiatrian Tutkimussäätiön uuden vuoden tervehdys - yhdessä ja luottaen kohti tulevaa
Lue Lisää →

01.12.2017
Lahjoita Mielenterveyden tueksi!
Lue Lisää →

23.10.2017
Tänään Eduskunnan kansalaisinfossa Prof. Jouko Lönnqvist: Itsemurhien ehkäisy vuonna 1987 ja 2017
Lue Lisää →

20.10.2017
Psychiatria Fennica 2017 ilmestynyt
Lue Lisää →

06.10.2017
Psychiatria Fennica verkkojulkaisuksi
Lue Lisää →

09.08.2017
Psykiatrian Tutkimussäätiön Mielenterveyspalkinto Matti Kaivosojalle
Lue Lisää →

25.09.2015
Säätiö ottaa kantaa mediassa mielenterveyden huomioimiseksi työelämän uudistuksissa
Lue Lisää →

Blogi

05.12.2017
Jouko Lönnqvist: Sota meni, menikö myös mielenterveys? Sotalapsesta aikuiseksi.
Lue Lisää →

23.09.2016
Kaisla Joutsenniemi: Turvapaikanhakijat ja resilienssi
Lue Lisää →

23.07.2015
Työelämän aktivointitoimenpiteisiin panostettava
Lue Lisää →

02.06.2015
Hallitusohjelman vaikutukset lasten eriarvoistumiseen
Lue Lisää →

18.05.2015
Alkoholiongelmien hoito ehkäisee rikollisuutta
Lue Lisää →

07.05.2015
Mielenterveysongelmien ennaltaehkäisy opiskelijoilla
Lue Lisää →

04.05.2015
Lasten ja nuorten itsemurhat: muutoksia kuolleisuudessa ja tekotavoissa
Lue Lisää →